Ketun epäonnenpäivä



Olipa kerran, ei niin kauan aikaa sitten, kylmä ja rankka talvi.
Kettu oli kotipesässä ja oli juuri lähtemässä hakemaan ruokaa pennuilleen.



Se huomasi oman peilikuvansa järven rannalla kirkkaalta jäältä.
Kettu pelästyi  ja lähti juoksemaan jäälle.



Se putosi pilkkiavantoon. Ylös pääseminen oli tosi vaikeaa ja ketulla oli hirveän kylmä.
Jää oli niin liukasta, ettei siihen voinut tarttua tassuilla.
Se onnistui rikkomaan jäätä vähän enemmän ja pääsi ylös.



Jääkarhu huomasi ketun ja tuli auttamaan. Jääkarhu hali kettua
ja kettu unohti aivan, että sen piti hakea pennuille ruokaa.

Kettu kiitti karhua ja jääkarhu sanoi: "Eipä kestä."

Kettu lähti tallustamaan kotiinsa. Matkalla se säikähti kissaa,
joka oli raidallinen ja sähisevä.
Kettu lähti nopeasti juosten ja häntä pystyssä kohti kotipesää.

Matkalla kotiin kettu säikähti puuta, joka näytti ihan hirviöltä.
Kettu laukkasi kiven taakse piiloon. Kettu huomasi,
että se on vain puu ja lähti kotiin lönkytellen.

Ketun epäonnenpäivästä satuilivat: ekaluokkalaiset ja eskarit